Mustilla on potkukelkka!
Kyllä - meillä on nyt ihan uusi juttu - en tosiaankaan muistanut miten mukavaa potkukelkkailu voii olla - ja tuntuupa Mustikin viihtyvän mukavasti. Retket vaan tuntuvat venyvän - liki kymmenenkilometrin hujaus ei tunnu missään - mitä nyt seuraavana päivänä vanhoja luita emännällä “juimii”. Talvi on mukava vuodenaika! Kerrassaan mukava!
Seikkailin tuolla nettiviidakossa ja huvitin itseäni keskustelupalstojen parissa, aiheena, mikäpä muu kuin valkoinen paimenkoira.
Voi että osaa ärsyttää nuo kommentit mitä siellä nämä “besservisserit” valkkareista (ja ennen kaikkea kasvattjista) kirjoittelevat. Valkoinen paimen on kirjoitusten mukaan pääsääntöisesti heikkohermoinen - arka ja erittäin hankala koira (pelko agressiivinen) ja vieläpä vietitön olento.
Huomioni kiinnitti jälleen se juupas eipäs-kumpi jompi parempi aiheesta sakemanni/valkkari?
Mun mielestä juttu nyt vaan on niin että jokainen elikko on yksilö. Oli sitten kyseessä valkkari - belkkari tai vaikkapa mopsi!
Ihan jokaisesta koirasta saa remmirähjän tai muuten vaan bimbon omaa varjoaan säikkyvän purukoneen ennenkaikkea siitä syystä jos ei viitsi vaivautua tutustumaan juuri siihen omaan elikkoon!
Musti ei ole ollut mitenkään helppo tapaus - mutta heikkohermoinen - arka ja mitään noista yllämainituista ominaisuuksista en omasta koirastani löydä. Mitä nyt välillä on jästipää ja isolla J:llä!
Allek. on vielä hyvin paljon oppimista ja opiskeltavaa Mustin kanssa.
Mutta edelleenkin: mikä sopii sulavasti toiselle koiralle voi olla toiselle kauhistus - niin on erillaisia nämä koiraolennot!
Tuo Koirakoulu Välkky ja Hyvinkään Käyttökoirien treenit oli ihan mukavia juttuja mutta:
Meidän piti mennä PEVI-koulutukseen Rajamäelle jotta me voidaan osallisut Hyvinkään Käyttökoirien treeneihin saatikka koirakoulu Välkyn ohituskurssille!
Koomista mutta totta! Rajamäeltä löytyi PEVI-kouluttaja Anu Nevaranta
Me käytiin Mustin kanssa tapaamassa Anua kolme kertaa ja noista käynneistä oli enemmän hyötyä kuin mistään asiasta mitä me ollaan Mustin kanssa koskaan- ikinä opeteltu missään!
Muistan vielä, ihan niinkuin tuossa keväisessä tekstissäni tuskailen tuota Mustin hihnarähjäämistä - ja toivoin että se saataisiin kuriin - mutta miten? Sitä ei kukaan pystyt kertomaan.
Tuo Pevi- koulutus oli ihan uskomattoman hyvä juttu - kolme kertaa - ja yhteiselomme on ihan jotain muuta kuin aiemmin. Suurin anti oli se että Anu osasi laittaa “jauhot suuhun” tyylikkäästi tänne narun toiseen päähän. Ei Mustissa ole mitään vikaa - vika on siinä että me ollaan tehty täysin vääriä asioita tuon koiran kanssa. Tälle koiralle ei namittelu tepsi - hillui ja riehui vaikka houkuttimena olisi mitä tahansa herkkuja!
Me lähdetään tammikuun 3. pvä Järvenpäähän lisäoppiin - PEVI-koulutuksen isä, Pertti Vilander tulee tammikuun 29. pvä pitämään Järvenpäähän luennon - jossa olen aivan taatusti mukana!
On todella iso asia että saa koiran “pelittämään” toivotulla tavalla. Välkyssä ja tuossa Käyttökoirissakaan ei ole mitään vikaa - ne hommat ei vaan tuossa asiassa sopineet meille jollekin toiselle koiralle ne metodit voi riittää ja hyvä niin. Koirat ja omistajat ovat kaikki erilaisia ja niinpä tarvitaan vaihtoehtoja.
Cesar Milania arvostellaan erittäin rankasti sähköpannan käyttämisestä. Suomessahan sähköpannat on (luojan kiitos) kielletty jo aikapäivät sitten. Eilen joku kysyi suhtautumistani sähköpannan käyttöön. En hyväksy periaatteessa mutta; jos oma koira olisi vaikka purrut jotakuta ihmistä - ja ainoa, viimeinen keino olisi sähköpanta koulutus lopetuspiikin sijaan. Niin käsi sydämelle kyllä hyväksyisin käytön - mutta vain ja ainoastaan osaavissa käsissä ja vihon viimeisenä konstina.
Ps. Musti ei onneksi ole ikinä- koskaan missään tilanteessa osoittanut minkäänlaista agressiivisuutta ihmisille!
Varauduttu on - Mustilla on sadetakki. Tää on hyvä siksi että jos Musti on päivän ulkona niin eipähän tarvitse istua siellä mahanalusta märkänä (ja likaisena) Takki laitetaan päälle vaan silloin kun oikeesti on tarve. Tämä on jo toinen kappale menossa, viimetalvena oli sininen samanlainen mutta se tuntui olevan jotenkin “kikkana” ok varmaankin jos Mustin mielipdettä olisi kysynyt - tästä uudesta pitää vähän kääriä etutassujen puntteja Musti kun ei ole mikään sorjasäärinen vinttikoira. Musti ei pistä pukemista pahakseen ihan kun mokoma ihan ymmärtäisi mistä on kysymys….
Koirakoulu Välkky ja Hyvinkään käyttökoirat ry ovat kuuluneet mustin ohjelmistoon tänä keväänä.
Erinomaisen hyviä juttuja kumpikin - No, minun mielestäni melkein kaikki asiat jossa touhutaan Mustin kanssa on ihan hyviä juttuja - etenkin jos mukana on muita koiria joka vähän auttaisi tuolla turuilla ja toreilla liikkuessa mm. ohituksissa. Musti ei piittaa kaikista koirista mutta sakemannit saa sen aivan totaalisesti pois tolaltaan. Huomaan, että olen itse ihan jäykkänä kun näitä kavereita osuu eteen ja siinähän se soppa sitten onkin valmiina! Totta kai koirakin reagoi asiaan ja alkaa reuhtoa ja rellestää - tanssii kahdella jalalla ja joskus jopa rähjää… Paineita siis… Perhana sentäs tuosta kun jonain kauniina päivänä pääsisi eroon.
Tänä aamuna kun tultiin lenkiltä - Musti sai kotipihalla armottoman hulluuskohtauksen - se juoksi vimmatusti possunkorva suussa ympäri pihaa (aidattu sellainen) ja sillä näytti olevan pirun kivaa - mietin itsekseni että me kyllä leikitään Mustin kanssa ihan liian vähän!
Missä kohtaan minusta on tullut “Into Virkanen” jolle on tärkeää saada koira sivulle - seuraamaan ja tekemäänkaikenmaailman temput hallitusti ja hillitysti. Aikasmoinen itsetutkiskelun paikka tämä.
Vaikka Cesar Milanista (se jenkki koirakuiskaaja) ollaan mitä mieltä: yhdessä asiassa ainakin hän on 100% oikeassa: “Ihmiset eivät saa koiraa jonka he haluavat vaan he saavat koiran jonka he tarvitsevat”
Milloin minusta tuli tälläinen ankea hapan-naama???
Voi pientä rehveliä… kylläpä aika kuluu todella nopeasti…
Näissä kuvissa näkyy aika hyvn se että Musitlla oli pentuna vasemmassa silmässä joku kumma juttu - siitä vuoti aika usein “kyyneliä” Sitä kyllä tutkittiin eläinlääkärissäkin mutta syytä ei löydetty ja sitten se ihan issekseen parani - nyt on ihan kirkas silmäinen kaveri meillä hän….
Me tehdään Mustin kanssa välillä retkiä paikkaan jossa se saa olla ihan vapaana. Kotikulmilla niin ei uskaltaisi toimia koska aina on vaarana liikenne ym.
Musti lenkkeilee päivittäin aamulla noin tunnin - päivä vierähtää tarhassa ja illalla mennään vielä lyhyempi lenkki johon yritän yhdistää kaikenlaista muutakin aktiviteettia. Usein se kyllä jää siihen että lenkin päälle leikitään vaan kotipihalla.
Kyllähän se vaan niin on että välillä väsyttää, etenkin niinä aamuina kun on pimeää ja vettä tulee kuin Esterin persiistä - niin silloin sitä ajattelee että onko tää koirailu sittenkään niin mukavaa - aikani siinä sateessa marssittuani olen kuitenkin aina tullut siihen johtopäätökseen että en tätä poiskaan vaihtaisi.
Soittelin tänään mökkinaapurillemme - no ei ihan naapurille muuta kuitenkin herralle jonka lapset käyvät ilmeisesti nyt säännöllisesti ratsastamassa iham mökkimme vierestä.
Kerroin että isäntä ja koira ovat menossa mökille ja olisi hyvä huomioida se tosiasia että Musti on vapaana pihassa eli ei kannata ihan lähelle tulla koska en osaa sanoa mitä tämä valkoinen kaveri sanoo jos hepat ilmestyvät “reviirille”.
Ihan ystävällisesti mielestäni asian esitin mutta herra taisi hiukan ottaa nokkiinsa ja tokaisi että onko meillä lupa pitää koiraa irti? No meillä on tietysti oma lupa ja ympäröivien maiden maanomistajan lupa - sekä kummankin mökkinaapurin…
Siinä ehkä vähän sanailtiin kohtuullisen hyvässä hengessä tosin - kysyin myös että onko heillä meidän ja maanomistajan lupa käyttää yksityistietä? Sillä kuulemma ei noin maalla ole niin väliä…
No mitäpä tuosta-tarkoitukseni oli hyvä ja yritin vain varoittaa että jos meidän piski on pihassa vapaana ja pihapiiriimme n. 10m päähän mökistä ilmestyy hevosia niin voipi olla että siinä on sekä koiran että isännän huumorintaju koetuksella ja pahimmassa tapauksessa voi sattua vahinko jota on myöhäistä paikata silloin jos kyseessä on ollut keski-ikäisten ukkojen ego.
Keskustelun tuoksinnassa kuulin lisäksi että tämä meidän “Maijakataijaa” on seikkaillut jäniksen perässä valtatiellä n,5 km päässä - ja meidän tietämättä! Kesällä oli kuulemma tapahtunut ja 6-7 välillä aamulla! Katinkontit! Mustin olisi pitänyt jousta siis yhteensä 10 kilometriä vajaassa kymmenessä minuutissa - aika helvetin kovaa on saanut kipittää koska pyörälenkillä 4 km matka ottaa 20 minuuttia ja silloinkin koiran saa melkeinpä laittaa tarakalle istumaan viimeisellä kilometrillä niin on joko huono kunto tai muuten ei ole kropaltaan ihan sprintteri:):):)
Musti on ollut yhden ja ainoan kerran 10 minuuttia pois näkö/pihapiiristä! Harmittaa - harmittaa- harmittaa -harmittaa ja harmittaa….
Siellä on lisäksi kuulemma alkamassa hirvijahti ensiviikonloppuna ja jos tämä meidän karkuri/irtolainen eksyy passiukon ja hirven väliin niin ei kuulemma voi luvata miten käy. Siis tälläinen suora uhkaus!
Jos ei metsästäjä koiraa erota hirvestä niin silloin saavat minun puolestani mennä ampumaan pilppaa pihapiiriinsä! Tällä koiralla kun on vielä yleensä oranssi huomioliivi päällänsä. …keles .. sanon minä!
.
Oona sai uuden kännykän, tässä taannoin… Siinä on jonkinlainen muokkausohjelma… Tässä Musti - näkisittepä vaan minun kuvani….
‘